Uusi työttömyys vaatii uutta tekemistä

Bloginostokuva-Barona-MVH

Työelämässä haastavinta on sen ennakoimattomuus, kun digitalisaatio ravisuttaa rakenteita ennennäkemättömällä tavalla. Toisaalta muutos tarjoaa aina mahdollisuuden kehitykseen ja uuden luomiseen. Baronan toimitusjohtaja Minna Vanhala-Harmasen mukaan ihmiset tarvitsevat myös henkilökohtaista tukea ja kouluttautumista sekä yritykset yhteistyötahoja, jotta kasvu ei pysähdy. Valmiita keinoja on jo olemassa, on vain oltava tahtoa toimia.

Osallistuin EVA:n tilaisuuteen "Miksi työ ja tekijä eivät kohtaa" torstaina 14.11., jossa paikalla oli itseni ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Antti Kauhasen lisäksi työministeri Timo Harakka. Hän totesi muun muassa, että elämme työllisyysasteen nostamisessa epätoivoisia aikoja ja siksi yhteistyön lisäksi keinovalikoimaa työllisyysasteen nostamiseksi pitäisi monipuolistaa.

"Huomautin samaisessa tilaisuudessa, että tässä uudessa työelämän murroksessa kuka tahansa voi joutua aloittamaan työuransa niin sanotusti alusta."

Tällä viittasin muun muassa keskipalkkaisten työpaikkojen katoamiseen, jota käsittelin blogissani tämän vuoden tammikuussa. Nostin esiin, että työttömyys koskettaa nykyään aivan uusia ammattiryhmiä ja tulee vaatimaan niin julkiselta kuin yksityiseltä puolelta uudenlaisia keinoja pitkittyvän työttömyyden ja kohtaanto-ongelman ratkaisemiseksi.


TYÖURAN OSITTAINEN UUDELLEENALOITTAMINEN

Uskon, että monikaan yleisiä toimisto- tai asiantuntijatöitä tekevä ei tänä päivänä pidä omaa työtään itsestäänselvyytenä. Osa valveutuneimmista on jo tiedostanut, että kerran työttömäksi jäätyään ei välttämättä tulee enää työllistymään vastaaviin tehtäviin, koska oman alan työpaikat ovat joko kadonneet tai katoamassa digitalisaation myötä.

"On myös aika epätodennäköistä, että perinteisistä toimistotyötehtävistä työttömäksi jäänyt tulisi työllistymään kokiksi tai devaajaksi, eli sellaiseksi tekijäksi, joista on pulaa työmarkkinoilla."

Sen sijaan pienellä uudelleenkouluttautumisella ja ammattiosaamisen päivityksellä saattaisi tällaiselle perinteiselle osaajalle avautua täysin uusia työmahdollisuuksia.

Muun muassa tähän tarpeeseen kehitetyt rekrytoivat koulutusohjelmat ovat erinomainen esimerkki siitä, miten nopeasti ja onnistuneesti voidaan ihmisiä ohjata hetkellisestä ja jopa pidempään kestäneestä työttömyydestä takaisin työn pariin. 

KOULUTUKSEN KAUTTA OIKEISIIN TÖIHIN

Parasta näissä työhallinnon ja yrityksen kanssa yhdessä räätälöidyissä työvoimakoulutuksissa on se, että kaikki lähtee siitä, millaiselle osaamiselle on juuri nyt yrityksissä kysyntää. Koulutukseen osallistujia on lisäksi helppo motivoida, kun palkintona opintojen loppuunsaattamisesta on paitsi oman osaamisen kartuttaminen, myös mahdollinen – jopa vakituinen työpaikka.

Tähän päälle tulevat vielä työllistämispilottien kaltaiset palvelut, jossa työttömäksi jääneen ei tarvitse jäädä yksin keksimään ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi. Haasteenahan on, että työttömien joukko on mitä moninaisin - parhaimmillaan ihminen hakeutuu itseohjautuvasti uusiin töihin ja pahimmillaan tippuu täysin turvaverkkojen ulkopuolelle, jolloin myös ongelmat kasaantuvat ja monimutkaistuvat.

"Lähtisinkin tavoittelemaan 75 % työllisyysastetta kiinnittämällä huomioni kohtaanto-ongelmassa myös niihin, joiden kuvitellaan automaattisesti työllistyvän nopeasti uudestaan."

Työelämän murros tarkoittaa raadollisimmillaan sitä, että vielä pari vuotta sitten hypetetty osaaminen voi olla tällä hetkellä kokonaan vailla kysyntää. Osaamisvaatimusten nopea muutos yllättää työnhakijan, eikä siihen siksi ole osattu varautua. Jokaisen, johon työttömyys kolahtaa, tulisi saada realistinen arvio uudelleentyöllistymisen mahdollisuuksista, jotta uudelleenkoulutus saataisiin heti liikkeelle, eikä vasta kahden vuoden ja 200 epätoivoisen työhakemuksen jälkeen.

"Nyt jos koskaan toivolle olisi suomalaisessa työelämässä tilausta ja sitä toivoa ylläpidetään parhaiten huolehtimalla suomalaisten osaamisesta."

 

Aiheet: KoulutusdigitalisaatioTyöelämä