Uskalla puhua, jos työ ei suju

uskallapuhuajostyoeisuju

Maanantaiaamuna herätyskello soi, töihin pitäisi lähteä, mutta ei oikein huvittaisi mennä. Työpaikalla työkaverit ovat tulleet hyvissä ajoin, ja ovat jo täydessä työn touhussa, kun itse aloittelee vasta kahvikupin tyhjentämistä ja tietokoneen käynnistämistä. Olisi ehkä kannattanut pitää tänään etäpäivä. Oma tehtävälista on pitkä kuin mikä, sähköposteja on lukematta ja rästitöitä riittää. Tekee mieli aloittaa helpoimmista hommista. Työpäivä matelee ja rytmittyy lounas- ja kahvitauon mukaan, kunnes kello lähestyy neljää ja voi alkaa tehdä lähtöä kotiin.

Tuttu kuvaus, jos työ ei suju niin kuin aiemmin. Tilannetta on vaikea ratkaista, koska itsellä on niin vahva tunne, ettei asialle voi tehdä mitään – työ nyt vain on tällaista. 


Työn sujumattomuus näkyy muille, mutta sen syy jää mysteeriksi

Työarjen vaikeus näkyy tietysti myös kollegoille ja esimiehelle. Esimies ei tiedä, mistä kiikastaa, mutta hän on huomannut työntekijän muuttuneen käytöksen työpaikalla. Pahimmillaan tunnollinen ja loistava työntekijä alkaakin näyttää esimiehen silmissä ”huonolta työntekijältä”:

Työntekijä tulee usein myöhässä, ja epämääräisiä sairauspoissaoloja ja ”etäpäiviä” on ollut useampia. Hän ei oikein tunnu olevan läsnä asiakastilanteissa tai palavereissa, ja hänen ilmeensä on apaattinen. Työt eivät valmistu ajoissa ja huolimattomuusvirheitäkin on ollut havaittavissa. Henkilöstökyselyssäkin oli ”joku” vastannut kaiken olevan huonosti.

Esimiehellä herää epäilys työntekijän heikosta työmotivaatiosta tai tyytymättömyydestä työhön, jotka hän voi tahattomasti, mutta helposti nähdä jonkinlaisena asenneongelmana ja työntekijän ”omana syynä” – ja se taas on omiaan luomaan turhaa kitkaa työyhteisöön.

Mutta toisin kuin usein tulkitaan, kyse ei ehkä olekaan heikosta työtyytyväisyydestä, motivaation puutteesta saatika asenneongelmasta. Näkyvän käytöksen taustalla on usein konkreettisempia selitystekijöitä.

Edellä kuvattujen kokemusten taustasyinä voisi olla vaikka jokin seuraavista:

Maanantaiaamu voi olla vaikea, sillä kotona on pieniä lapsia, jotka itkivät ja valvottivat yöllä. Illalla ei saanut unenpäästä kiinni, sillä läheisen huolet valvottivat. Kenties viikonloppu oli kostea ja päihteiden värittämä.

Tai sitten työn tekemistä tulee vältettyä ja työtä tauotettua, sillä työkyky ei ole riittävä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Kahvihuoneessa tai vessassa tulee käytyä usein jaloittelun vuoksi, koska selkäkipu vaikeuttaa paikoillaan istumista. Norkoilu työkavereiden kanssa on palautumista raskaasta työstä ennen kuin työntekoa pystyy jatkamaan.

"Ehkä työyhteisössä on ongelmia: kaikkien kanssa ei ole helppoa tulla toimeen tai työntekijä on tullut kiusatuksi."

Tai kenties ajanhallinnan kanssa on haasteita, kalenteri on täynnä ja työtehtävien suorittamiselle tulee varattua liian vähän aikaa tai itse määritetyissä ja luvatuissa aikatauluissa on mahdoton pysyä.

Työtehtävät eivät ole enää mieluisia, ammatillinen itsetunto on heikentynyt ja olo on koko ajan uupunut ja asenne muuttunut kyyniseksi.

Työ kokonaisuudessaan ei enää tunnu omalta ja mielekkäältä esimerkiksi suurien muutosten tai työnantajan yhteen sopimattoman arvomaailman vuoksi tai ehkä työ ei enää tue omia urahaaveita.

Taustalla mahdollisesti olevien ongelmien listaa voisi jatkaa loputtomiin. Nämä lukuisat ongelmat voivat näyttäytyä työkavereille työmotivaation heikkenemisenä, joka on yleensä syyn sijaan vain seuraus.

 

Oikea syy on vaikea tunnistaa yksin

Valitettavan usein asioita ei oteta puheeksi, vaikka itse olisi tyytymätön ja työyhteisökin havainnoinut tilannetta jo tovin. Tilanne pahenee entisestään, kun kommunikaation puutteen vuoksi työyhteisössä ei ymmärretä, mistä on kyse ja tunnelma voi tiimin kesken kiristyä.

”Välillä voi olla vaikea myös itse tunnistaa, mistä työtyytymättömyys oikeastaan johtuu.”

Jos tavallista heikomman työsuoriutumisen taustalla on selkeä ongelma, tulisi se kertoa myös esimiehelle avun ja tuen saamiseksi. Esimiehen rooliin kuuluu auttaa työhön liittyvien haasteiden tunnistamisessa ja ongelmien ratkaisemisessa.

Vaikka ongelman taustat olisivatkin selvillä, tuntuu asiasta kertominen silti usein vaikealta. Voi yksinkertaisesti nolottaa kertoa siitä. Kuten Miia Savaspuro kirjoittaa : ”Häpeä estää meitä yltämään parhaimpaamme, pyytämään apua, olemaan eri mieltä, tekemään oikeita päätöksiä ja ennen kaikkea, olemaan omia itsejämme.”

 

Ratkaisu löytyy puhumalla

Jos kuitenkin kykenee ylittämään häpeän ja uskaltautuu puhumaan, voi vaikea tilanne selvitä nopeastikin. Esimerkiksi itselleni soitti hiljattain eräs tuttavani, joka pyysi apua mielialaongelmiinsa. Keskustelussamme kävi ilmi, että mielialaoireiden taustalla oli itseasiassa pitkäaikainen ylityökuorma palveluammatissa. Rohkaisin häntä keskustelemaan asiasta esimiehensä kanssa. Tuttavani kuitenkin jännitti etukäteen, suhtautuisiko esimies häneen jatkossa eri tavalla ja koki, että hän on huono työntekijä, jos ei aina pysty tekemään ylityövuoroja.

Henkilö keskusteli kuitenkin asiasta esimiehensä kanssa, ja kertoi minulle seuraavana päivänä sopineensa esimiehen kanssa, ettei hänelle tarjota toistaiseksi ylityövuoroja ja hän jatkaa töiden tekemistä ihan tavallisten työsopimustuntien mukaisesti. Vaikka toimenpiteet eivät olleet mittavia, oli henkilö itse todella helpottunut ratkaisun löytymisen myötä ja hän koki saaneensa tukea haasteiden selättämiseksi.

Pyydä siis rohkeasti esimieheltä aikaa keskustella asioistasi rauhassa ja esitä oma näkemyksesi tilanteesta – tai pyydä apua ongelman määrittelyyn. Usein jo asioista keskustelu jäsentää epämääräisen tuntuista ongelmaa ja auttaa ratkaisujen löytämisestä.

Myös työkavereiden tai läheisten kanssa keskustelu voi helpottaa oloa, mutta vaarana on, että sinnittely jatkuu, eikä konkreettisia pitkäkestoisia ratkaisuja löydetä ilman esimiehen tukea.

Esimiehellä voi olla omakohtaista kokemusta työpaineista

Esimiehet myös haluavat kuulla työntekijöiden haasteista, auttaa niiden ratkaisemisessa ja ymmärtävät haasteet heikentyneen työsuoriutumisen taustalla. Esimies on saattanut myös itse kokea haasteita työuransa varrella ja usein ymmärtää työsuoriutumiseen liittyvät paineet. Mikäli asian puheeksi ottaminen tuntuu haastavalta, voi apua pyytää tarvittaessa esimerkiksi työterveyshuollosta.

Kun ongelman on tunnistanut, on siihen helpompi löytää ratkaisuja. Vaihtoehtoja on monia: voiko työtehtäviä muuttaa, saisiko työterveyshuollosta tukea tai voisiko töitä tehdä osa-aikaisesti? Tai pitäisikö osaamista päivittää koulutuksen kautta? Tarvitaanko työn tueksi ulkopuolista työnohjausta – voisiko joku kenties opastaa työntekemisessä? Tai; pitäisikö etsiä kokonaan uudenlaista työtä?

On syy työn haasteisiin mikä tahansa, on ratkaisuja olemassa aina vähintään yhtä paljon kuin syitäkin.


Keskustelemme työkyvystä ja työurien jatkuvuudesta myös webinaarissamme 23.5. Tervetuloa mukaan!

New call-to-action

Aiheet: TyöhyvinvointiTuottavuus

Uusimmat kirjoitukset

Aihealueet

Toimialat

New call-to-action