Työperäinen maahanmuutto & Pohjalaista vetovoimaa

 

Baronan kansainvälisen rekrytoinnin asiantuntija Elina Koskela oli paikalla tiistaina 11.2. Seinäjoella, kun työperäinen maahanmuutto kirvoitti vilkasta keskustelua Pohjalaista vetovoimaa -tapahtumassa ja tiivisti blogiin omat terävät näkemyksensä aiheesta.


Kaikkien aikojen ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen Pohjalaista vetovoimaa -seminaari kokosi eilen Seinäjoelle lähemmäs 300 henkeä miettimään alueen vetovoimaa, työtä ja tekijöitä sekä rohkeutta. Pohjanmaa on ainakin minulle aina ollut se valtavan rohkeuden ja yrittäjyyden maakunta, jossa asiat on tehty vahvalla otteella turhia löpisemättä ja olihan tämän seminaarinkin tekeminen osoitus tästä. Seminaaripäivän puhujakattaus oli mitä hienoin ja itselle mieleen jäivät erityisesti Antti Kurvinen, Mika Raunio, Jukka Hilden, Esko Aho ja Minna Vanhala-Harmanen.

Itse keskityin seminaarissa paitsi nauttimaan todella hienoista puheenvuoroista, miettimään luonnollisesti lempiaihettani eli työperäisen maahanmuuton mahdollisuuksia taklata alueen haasteita ja siihen seminaari tarjosikin todella hyvän tilaisuuden.

"Työperäinen maahanmuutto sai maininnan jokaisessa puheenvuorossa aamusta alkaen ja kuulostikin siltä, että ainakaan puhujille ei ollut epäselvää tarvitaanko työperäistä maahanmuuttoa."

Suomen virallinen rouva kohtaanto-ongelma, Baronan toimitusjohtaja Minna Vanhala-Harmanen latasi rohkeasti ja suorapuheisesti faktoja kuten Pohjanmaalla on tapana. Suomessa työperäinen maahanmuutto on vielä lapsenkengissä verrattuna rakkaaseen naapuriimme Ruotsiin, johon kovin mielellämme itseämme aina vertaamme.

"Ruotsi on ainoa Euroopan maa, jossa ei ole saatavuusharkintakäytäntöä ja tästä huolimatta työlupatilastojen ammatit näyttävät kovasti tutuilta. Tästä voisi päätellä, ettei harkinnasta vapauttaminen muuttaisi Suomeen muuttavan työvoiman ammatteja kuten usein kuullaan väitettävän."

Screenshot 2020-02-13 at 17.20.47


esteenä byrokratia, rohkeus vai molemmat?

Useimmiten kuulee sanottavan, että saatavuusharkinnasta vapauttaminen loisi Suomeen uuden halpatyövoimaluokan. Meillä on kuitenkin työehtosopimukset, joiden mukaan työntekijöille maksetaan täysin samaa palkkaa kuin kantasuomalaisille, ei työlupaprosessin kesto ja vaikeusaste sitä miksikään muuta. Myös tilaisuudessa puhunut Antti Kurvinen halusi vahvasti liputtaa kokeilua, jossa paikallisesti poistettaisiin saatavuusharkinta. Tämän kanssa lähes viikoittain tuskailevana voin vain toivoa, että ehdotus etenee.

Suurin haaste kansainvälisen työvoiman rekrytoinnissa on edelleen yritysten kyvykkyyden ja rohkeuden puute vastaanottaa ei suomea puhuvia työntekijöitä.  Meillä ei ole tullut vastaan yhtään yritystä, joka rekrytoisi kansainvälistä työvoimaa jos suomalaisia ammattilaisia olisi saatavilla, joten byrokratian ei tulisi tehdä tämän vaikean päätöksen toteuttamista yhtään vaikeammaksi.

Kielitaidon puute nousee vahvasti esille myös käydessäni keskusteluja yritysten kanssa työvoimapulasta. Valitettavan usein kansainvälisen rekrytoinnin mahdollisuus nimittäin pysähtyy kielikysymykseen. Meillä pitäisi ainakin näennäisesti puhua suomea vaikka sitä ei varsinaisesti työtehtävässä tarvitsisikaan. Entä jos miettisimmekin asian toisin ja toivottaisimme rohkeasti tervetulleeksi kipeästi kaipaamamme ammattilaiset, suostuisimme puhumaan heille englantia ja tukisimme heitä siinä, että vuoden päästä suomen kieli alkaisi jo taittua?

"Kieli tuntuu olevan useimmiten käytetty (teko)syy kun ei uskalleta ottaa sitä suurinta ensimmäistä askelta. Todellisuudessa meillä on todella vähän sellaisia töitä, joissa suomen kielen osaaminen on välttämätöntä."

Aiheesta tilaisuudessa lausui vahvasti myös Esko Aho:

”Työperäinen maahan muutto ei ole keneltäkään pois, päinvastoin emme pärjää ilman sitä ja se varmistaa, että työpaikkoja on jatkossa muillekin.

Screenshot 2020-02-13 at 17.15.19

VETOVOIMAN JÄLKEEN PITOVOIMAA

Vetovoiman lisäksi seminaarissa puhuttiin myös pitovoimasta, eli siitä jäävätkö alueelle sen vetovoimaisuuden perässä tulleet tekijät alueelle. Kansainvälisen rekrytoinnin näkökulmasta ja Baronan kokemuksella tähän voi vasta kyllä ja ei. Useimmiten tilanne näyttäisi siltä, että mitä kauempaa uuden tekijät töihin rekrytoidaan, sitä todennäköisemmin he jäävät alueelle pysyvästi.

Siirtolaisinstituutin Mika Raunio kertoi seminaarissa, että Suomessa on vähintään 20 vuotta tiedetty väestönkehityksen johtavan nykyiseen tilanteeseen, joten ei voi kuin ihmetellä, miksi vieläkään ei ole lähdetty järjestelmällisesti edistämään kansainvälisten osaajien saamista Suomeen?

"Nyt meidän pitää viimeistään kääriä hihat ja ryhtyä sanoista tekoihin – myös Pohjanmaan ulkopuolella. Muuten käy niin, että viimeinen sammuttaa valot tai kuten Esko Aho seminaarissa lainasi Lauri Viitaa: kaksi on miehellä mahdollisuutta, haihtua pois tai raivata reitti."

**

Kuvat: Kalle Marjamäki
Video: Tomi Salminen


Baronan Elina Koskela vastaa kansainvälisestä rekrytoinnista Baronalla ja hänellä on pitkä kokemus
kansainvälisten osaajien rekrytoinnista niin EU-alueelta kuin kolmansista maista.

Jatketaanko keskustelua? 

Elina_kuva_2018

Elina Koskela
Director, Cross-Border Recruitments, Barona 

elina.kos
kela@barona.fi
P. +358 40 757 9227

Aiheet: TyöelämäAjankohtaistaKansainvälinen rekrytointi