<img height="1" width="1" style="display:none" src="https://www.facebook.com/tr?id=1316592211688349&amp;ev=PageView&amp;noscript=1">

Lahja sinnikkäälle epäonnistujalle – luunappi negailijalle

Lahja sinnikkäälle epäonnistujalle – luunappi negailijalle

Oletko sinä tai yrityksesi koskaan epäonnistunut? Siis kunnolla - en tarkoita mitään pientä pintanoloa hässäkkää, vaan tilannetta, jossa asiat menevät kerta kaikkiaan männikköön. Kyseessä on voinut olla sinun tai tiimisi (todennäköisesti molempien) puuduttavan pitkäkestoinen säätämisen jakso tai lyhyempikestoinen kertakaikkinen katastrofi, josta toipuminen on näyttänyt epätodennäköiseltä.

Uskoisin, että olen itse onnistunut kokeilemaan olennaisimmat versiot epäonnistumisesta. Vuosien takaa muistui mieleeni parikin tapausta, joissa ensimmäinen katastrofi johti toiseen, sitten kolmanteen ja neljänteen ja näin vaikeat ajat pitkittyivät kuukausien pituiseksi. Molemmissa tapauksissa syntyi kierre, jossa edelliset epäonnistumiset tuottivat uusia epäonnistumisia.

Mikäli olet ollut edellisenkaltaisissa tilanteissa vastuunkantajana, saatat tietää tunteen: ahdistus kasvaa ja silmissä sumenee. Pienimmätkin päätökset tuntuvat vaikeilta ja monimutkaisilta. Tekemistä – ja elämää ylipäätänsä – haluaisi nopeuttaa, jotta virheitä ehtisi tapahtua vähemmän

 

Kolme tapaa kääntää epäonnistuminen voitoksi

Seuraa klisee. Aina epäonnistuttuasi tiedät yhden keinon lisää, mikä ei vie tavoitteeseesi. Tiedon määrä siis kasvaa yrittämisen kautta. Fakta on kuitenkin se, että olet jumissa. Voimavaroja kuluu eikä vene kulje. Airot harovat ilmaa ja virta vie. Yrittämistä ei silti saa lopettaa.

Miten toivoton tilanne käännetään voimavaroja kasvattavaksi kokemukseksi? Onnistumisen johtaminen, kuten kaikki muukin johtaminen alkaa itsetuntemuksesta – tarkemmin sanottua siitä, miten kuuntelet ja kohtelet itseäsi.

Tässä tulee kolmen kohdan ratkaisu:

  1.  Huomioi oma sisäinen dialogisi ja neutralisoi kuvittelemasi esteet pistämällä lempeytesi töihin.

  2.  Tiputa vaatimustasoa alas niin, että onnistuminen on helppoa ja saat nopeasti onnistumisen kokemuksia. Välittömästi tämän jälkeen lisää onnistumisen vaatimustasoa asteittain.

  3.  Ymmärrä, että positiivinen asenne vaatii vaivannäköä. Kerro tämä myös kaikille läheisillesi.

 

Henkilökohtainen esimerkki kohdan yksi sisäisestä dialogista löytyy työnantajani järjestämästä golf-kilpailusta, johon tarkoitukseni oli osallistua golf-akatemian oppilaana. Akatemian ollessa täysi päädyin 37:n tuuritasoituksella mukaan varsinaiseen kisaan.

Kohta 1: Sisäinen dialogi (ja painajaisten golf-kierros)

Siinä sitä seisoin: Kytäjä Golfin aloitusviheriöllä, ympärilläni kolme asiakasta, jotka kaikki olivat single-pelaajia. Draiveri vapisi kädessäni, valmiina kisakierroksen aloitukseen. ”Mielikuvaharjoittelu mukaan”, ajattelin. Eläydyin henkisesti täydelliseen swingiin. ”Tämä tulee olemaan hienoa”, tsemppasin itseäni siirtyen samalla aloitusasentoni. Asento tuntui hyvältä. Harjoitusswingi, tuo maailman helpoin swingi, tuntui paremmalta kuin osasin toivoakaan. Olin helpottunut. Ei muuta kuin suoritusta kohti!

Aloittaessani swingini sisäinen ääneni kannustaa: ”Täysillä!” Teen siis työtä käskettyä ja vapautan rennon räjähtävän lyöntini päättäen sen oppikirjan mukaiseen loppuasentoon.

Kylmä hiki nousee otsalleni. En tuntenut enkä kuullut, että mailani olisi osunut palloon. Hitaasti käännän katseeni tiitäni kohti, ja kuulen henkisen selkärankani katkeavan. Palloni on edelleen tiin päällä. Löin vähintään kymmenen senttiä ohitse. Hymyilen väkisin ja päätän voittaa tilanteen. Luon uuden mielikuvan täydellisestä osumasta ajatellen, että nyt voin unohtaa kaikki paineet: pahin on jo tapahtunut.

Yritän uudelleen. Swingini räjähtää vauhtiin runsaasta vartalovoimasta. Päädyn ryhdikkään tyylikkääseen loppuasentoon. Mutta palloni – se on yhä paikallaan.

”Itsetuntoni murenee. En kehtaa katsoa pelikavereitani. Tuntuu kuin kaikki energiani kuluisi hengittämiseen.”

Mietin kauhuissani, että tätä täydellistä nöyryytystä on jäljellä vielä 18 väylää. Teen nopean johtopäätöksen siitä, että äkkikuolema on paras vaihtoehto. Kerron reippaasti kisakumppaneilleni luovuttavani: tänään ei suju.

Kauhukseni pelikaverini eivät hyväksykään luovutustani vaan sanovat ”Ota rennosti vaan. Pelataan yhdessä, kun kerran aloitettiin." Järkyttävää. Niin kauniilla teolla, ystävällisyydellä ja lähimmäisenrakkaudella ainoa pakoreittini suljettiin. Minun on pakko pelata.

Kuten kaikki golfia harrastaneet tietävät, ihmepelastusta ei ole tiedossa; olisi minkä tahansa lajin aliarviointia ajatella, että sen voisi oppia harjoittelematta. Tulevasta 18-väyläisestä kierroksesta on tulossa kaikkien aikojen vaikein urheilusuoritukseni. Kysyn itseltäni, aionko kärsiä vain huvikseni, vai haluanko saada kierroksesta irti jotain, jotten kärsisi turhaan.

Päätän pelata loppuun saakka ja asetan pelin ulkopuolisen tavoitteen: Haluan oppia ymmärtämään, minkälaista sisäistä dialogia käyn tilanteessa, jossa egoni on heikoilla, omasta mielestään nöyryytettynä ja uhattuna.

Pelin edetessä oivalsin, että sisäinen dialogini on murskaavaa. Pelikavereideni lempeys ei ollut rauhoittanut sisäistä piiskuriani. En kehtaa kertoa, miten soimasin ja haukuin itseäni väylältä toiselle. Sisäinen kriitikkoni ei tyytynyt lyttäämään pelkästään kyseistä golf-kierrosta vaan toimintaani maailmankaikkeudessa ylipäätään.

En vaihtaisi tuota oivalluksen matkaa mihinkään. Ensimmäistä kertaa todella kuulin ja ymmärsin, miten typerästi luulin piiskaavani itseäni kohti parempaa suoritusta. Todellisuudessa painoin itseäni maan rakoon.

Oivallukseni myötä en enää säälinyt tai tuskaillut suoritustani. Säälin sitä heikkouttani, joka kieltäytyi näkemästä mitään muuta kuin epätoivoa. Löysin itsestäni lempeyden ymmärtäessäni, etten koskaan arvostelisi ketään toista ihmistä yhtä epäoikeudenmukaisesti kuin itseäni. Ymmärsin konkreettisesti, miten hyvän fiiliksen eteen kuuluu nähdä vaivaa.

”Erityisesti vaikeina aikoina vaati työtä suhtautua itseensä arvostaen ja kannustaen. ”

Eihän tuo oivallus kierrostani pelastanut, mutta se teki minusta onnellisemman. Se paransi yksittäisiä väyliä hiukan, pari väylää jopa onnistui tasoni mukaisesti. Elämäni karmein golf-kierros oli juuri antanut minulle jotain sellaista hyvää, jota en ollut muualta löytänyt. Olin oppinut tuntemaan itseni paremmin. Olin oppinut johtamaan itseäni paremmin. Ennen kaikkea olin oppinut, että oman sisäisen dialogin laatuun kannattaa panostaa.

Kohta 2: Tiputa vaatimustasoa

Jos golf-kierrokseni olisi ollut vertauskuvallinen työelämän kriisi, olisi kentällä ollut harjoittelijan sijasta raudanlujia ammattilaisia. Työ ei siitä huolimatta jostain syystä sujuisi ja epäonnistumisen (tai epäonnekkuuden, kuten monesti itsellemme selitämme) kierre jatkuisi.

Epärakentavan sisäisen dialogin takia voi jäädä huomaamatta, että kierteen voi katkaista yksinkertaisesti ja tehokkaasti. Se vaati hiukan päättäväisyyttä, lempeyttä, huumoria ja kärsivällisyyttä, mutta on täysin mahdollista.

"Miten onnistuminen sitten varmistetaan? Vastaus on älykkyyttäsi loukkaavan yksinkertainen: Onnistuminen pitää tehdä niin helpoksi, että se on jatkuvaa."


Golf-kentällä olisin voinut laskea itselleni onnistumiseksi esimerkiksi sen, että olen yhä mukana kierroksella, palloja ei ollut kadonnut ja osasin pelin säännöt. Yrityksen kriisitilanteessa onnistumiseksi kelpaa esimerkiksi se, että henkilö joka yleensä myöhästyy töistä, tuleekin ajoissa, tai kaikki ovat saapuneet palaveriin paikalle. Onnistumista on sekin, että edellisestä palaverista on päätökset ylhäällä (vaikkei tehtäviä olisi tehtykään). Tason voi siis laskea hetkellisesti todella alas.

Kun taso on laskettu riittävän alas, alkaa onnistumisia tulla. Nämä onnistumiset tulee huomioida yhdessä. Heti kun onnistumisia esiintyy nopeassa tahdissa, pitää niiden frekvenssiä alkaa harventaa. Tämä tapahtuu nostamalla vaatimustasoa. Koska tavoitteet ovat nyt aivan liian alhaalla (ja kaikki tietävät sen), muodostuu painetta nostaa tavoitteita liikaa.

Ei kuitenkaan kannata kiirehtiä, sillä on paljon parempi edetä hiukan liian hitaasti, kuin ahnehtia ja palata takaisin epäonnistumisen kierteeseen. Nosta vaatimustasoa usein ja vähän kerrallaan niin pääset eteenpäin.

 

Kohta 3: Ymmärrä, että positiivisuus vaatii vaivannäköä ja kerro se myös muille

Olisi harhaista ajatella, että positiiviset ihmiset ovat itsestään positiivisia. Heilläkin on vaikeita päiviä. He ovat vaikeina päivinä vain valmiita näkemään vaivaa positiivisuutensa eteen.

On olemassa ainakin yksi ihmisryhmä, jotka eivät ole tätä oivaltaneet ja joilla on kyky estää onnistumiset: tuhon tohtorit, nuo negatiivisuuden lähettiläät, joiden mielestä muiden tehtävä on saada heidät innostumaan ja muuttumaan positiivisiksi työyhteisön vaikuttajiksi. Sen lisäksi, että nämä ihmiset ovat väärässä, ovat he myös vaarallisia. Heillä on kyky imeä positiivisuutta ja levittää pimeyttä kuin Mordorin hallitsijalla Sauronilla konsanaan.

"Ihminen on geneettisesti koodattu selviytymään vaaran uhatessa. Meille on luontaista ja helppoa nähdä lähestyvät ongelmat, jopa toivottomuuteen saakka."


On evoluution kannalta ollut järkevää, että toisen havaitsema vaara leviää yhteisössä nopeasti ja kyseenalaistamatta. Jokunen ihminen on säästynyt tulemasta syödyksi tämän ominaisuuden takia. Täsmälleen tämä sama ominaisuus varmistaa, että ”huono fiilis” on vaivaton ylläpitää, ja huhut sekä ”tuomiopäivän skenaariot” leviävät työyhteisössä kulovalkean tavoin. On siis helppoa olla pessimistinen ja vielä helpompaa rehellisesti negatiivinen.

Negailu oli erityisen helppoa myös jo tutuksi tulleella golf-kierroksellani. Ymmärtäähän sen. Kun peli ei suju, alkaa ottaa päähän. Jos olisin kuitenkin vain pää tulessa kiroillut itseni kierroksen läpi niin mitäköhän olisi jäänyt käteen? Entistäkin parempi taito manata viheriöllä ja eeppinen kyky soimata itseäni? Kun huomaat olevasi väärässä pelissä kannattaa peli vaihtaa sellaiseksi, joka palvelee sinun huomistasi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Näin tavallinen golf-kisa muuttui henkisen kasvun harjoitukseksi - pelasin eri peliä kuin muut ja siitä oli minulle suurta iloa.

"Tätä henkisen elämän suunnittelutyötä ei kukaan voi tehdä puolestasi. Omat fiilikset eivät ole ulkokehällä."

Jokaisen on itse nähtävä vaivaa positiivisuuden eteen. Koska edellistä ei opeteta koulussa, työkollegoja, alaisia tai tiimin jäseniä kannattaa valistaa, jotta he kantaisivat vastuunsa omasta asenteestaan. Vaikka me emme voi muuttaa kaikkia positiivisiksi, voimme antaa läheisillemme syyt ja välineet toteuttaa muutos itse.

Rakas lukijani, onnistuminen on aina mahdollista. Edelliset kolme kohtaa ovat monikäyttöisiä ja ovat osoittautuneet itselleni höydyllisiksi kerta toisensa jälkeen. Kannustan sinuakin testaamaan metodiani, jos jokin mollisävytteinen tilanne elämässäsi meinaa pitkittyä. Lupaan, että pienimmilläänkin opit paljon niin itsestäsi kuin lähelläsi olevista ihmisistä.


Haluatko johtaa ja kannustaa muita itseohjautuvuuteen? Siitä kirjan kirjoittanut, Filosofian Akatemian toimitusjohtaja Karoliina Jarenko oli vieraana webinaarissamme. Lataa tallenne tästä.

ilmoittaudu-kuinka-johtaa-tyokykya-verkostoituvassa-asiantuntijatyossa

Aiheet: Tulevaisuuden työ

Uusimmat kirjoitukset

Aihealueet

Toimialat

Lataa-johdon-opas-digitaaliseen-transformaatioon-barona-it