Lähiesimies - näin olet läsnä etäisyydestä huolimatta

Lähiesimies_blogikuva_aapo copy

Lähiesimiestyö onnistuu parhaiten, kun tunnet tiimisi, olet mahdollisimman paljon läsnä arjessa ja teet itsestäsi helposti lähestyttävän. Mutta miten tämä onnistuu etänä? Barona Työkykypalveluiden tiimipäällikkö Aapo Koski jakaa omat käytännön vinkkinsä. 

Barona Työkykypalveluiden työuravalmentajat ovat ihmisten tukena urien eri vaiheissa, kun työkyky syystä tai toisesta heikkenee ja samaa työtä ei pysty enää jatkamaan. He auttavat vuosittain yli 1000 eri ikäistä ja taustaista osaajaa jatkamaan työelämässä työkyvylle sopivammalla uralla.

Aapo Kosken tiimissä on 11 työuravalmentajaa eri puolella Suomea, eli kasvokkain ei tavata päivittäin, usein ei kuukausittainkaan. Työuravalmentajan työ on toisinaan haastavaa ja valmennustyöhön voi kaivata tukea, sillä välillä henkilöasiakkaiden tilanne ja uuden urapolun etsiminen ei ymmärrettävästi ole rajoitteiden ja vuosien työkykyhaasteiden kanssa kamppailemisen jälkeen helppoa. Tällöin kollegoiden ja oman lähiesimiehen tuki ovat avainasemassa työssä onnistumisessa. 

?Heti haastattelun alusta asti Aaposta huokuu se, että esimiestyö on lähellä hänen sydäntään ja hän on oikeassa ammatissa. Tätä mieltä ovat myös Aapon omat valmennettavat asiakkaat ja tiimiläiset.

 

Miten tuet tiimiläistesi työtä etänä? 

Koen, että tärkeintä tiimiläisten tukemiseksi on se, että pyrkii olemaan mahdollisimman paljon henkisesti läsnä heidän arjessaan. Tämä tapahtuu niin, että tarjoaa jatkuvasti apuaan sparrailuun ja konkreettisiin tehtäviin sekä pyrkii luomaan keskustelua erilaisista ongelmista, ratkaisuista ja havainnoista.

"Usein valmentajilla on jo vastaus ongelmaansa valmiina – pyrin parhaani mukaan oivalluttamaan heitä siihen."

Auttaminen motivoi työuravalmentajia ja niin myös minua, joten olen pyrkinyt luomaan kynnyksestä kysyä minulta mahdollisimman matalan. Avun pyytäminen ja sen vastaanottaminen on luonteva osa tapaamme työskennellä.

Lisäksi on tärkeää luoda yhteistyötä tiimiläisten kesken. Joskus (usein) parempi sparrailukaveri on joku muu kuin minä. Pyrin tuomaan esiin eri valmentajien erikoisosaamista sekä saattamaan oikeat ihmiset yhteen. Tämä onnistuu myös esimerkiksi Teamsissa, jossa meillä on tätä varten oma ”Kysy kollegalta” -kanava.

En halua luoda sellaista virhekuvaa, että ”minä tiedän kaikesta kaiken”. Tieto on jakautunut kaikkien asiantuntijoiden kesken – ja juuri siksi olemme yhdessä parempia! Näin henkilöasiakkaammekin saavat koko asiantuntijatiimin osaamisen käyttöönsä. 

 

Miten huolehdit tiimihengestä vaikka ette näe toisianne?

Spontaania ja matalan kynnyksen kommunikointia ei voi vähätellä! Luontainen kommunikoinnin tarve on itselle suuri, mutta tukea ja ratkaisuja voi varmasti antaa eri tavoilla. Meillä on säännöllisiä Teams-palavereja, joissa on työasioiden ohella paljon keskustelua siitä, mitä kaikille kuuluu. Pidän itse aina videon päällä, tiimiläinen saa tietysti itse päättää haluaako. 

Yhteiset tiimin tavoitteet ja niiden etenemisen seuraaminen auttavat myös yhteen puhaltamiseen yksin puurtamisen sijaan. Joskus meillä on myös pieniä kilpailuita tavoitteiden saavuttamiseksi: niissä toki tärkeää on vapaaehtoisuus ja se, että ne motivoivat eivätkä luo suorituspaineita.

Tärkeää on myös tuoda esiin yhteisiä hyviä aikaansaannoksia ja juhlia onnistumisia. Meillä on Teamsissa ”Hattaraa ja parsakaalia” -kanava, jossa jaetaan, yksinomaan hattaraa kylläkin, kollegoille. Se, että palautteen antamisesta on tehty kaikille tasavertaisesti yhtä helppoa ja normaalia on tärkeää.

Rakentava palaute on nähdäkseni välttämätöntä hyvän tiimihengen ja luottamuksen rakentamiseksi. Rohkaisen aina omia tiimiläisiä vaatimaan palautetta, jos tämä ei ole sitä saanut.  Syvennymme usein yhdessä onnistumisiin ja haastavampiin tilanteisiin: miksi juuri nyt onnistuttiin poikkeuksellisin hyvin tai mitä voisi tehdä mahdollisesti vielä paremmin ensi kerralla? On reilua käydä tiukkojakin keskusteluja ja käsitellä vaikeatkin asiat heti!

 

Mitä jos jollain tulee haasteita motivaation tai jaksamisen kanssa?

Paras tapa lähestyä asiaa on kysyä, minkä henkilö kokee kuormittavaksi ja onko hänellä näkemystä siihen, mikä voisi auttaa asiaa. Jos tiimiläiseltä ei tule vastausta pyrin esittämään korjaavia ratkaisuja. Aina on olemassa helpottava ratkaisu.

"Ei ole olemassa ongelmaa, johon ei olisi olemassa jotain sitä parempaan suuntaan vievää ratkaisua." 

On myös tärkeää tunnistaa ne asiat, joihin voi vaikuttaa, eikä edes yrittää ratkaista niitä, joita ei pysty. Jos kyseessä on jaksamiseen liittyvä ongelma, työn organisoinnin keskustelut ja priorisoinnissa auttaminen ovat usein toimivia. Voi auttaa myös ihan konkreettisissa tehtävissä, esimerkiksi tulevan työviikon aikataulutuksessa yhdessä. Jossain tapauksissa lisääntynyt vapaus oman työn tekemisen määrittämiseen auttaa. On hyvä muistaa, että aina ei voi vaatia itseltään 100 prosentin työtehoa. 

Tärkeintä on kuitenkin kuuntelu ja se, että pyrkii yhdessä miettimään juuri kyseiselle työntekijälle parhaiten sopivaa ratkaisua. Tämäkin on helpompaa silloin, jos tunnet tiimiläisesi – ja se onnistuu vain olemalla mahdollisimman paljon tekemisissä heidän kanssaan.

Ai paras palaute, jonka olen tiimiltäni vastaanottanut? Varmaan se, kun tiimiläinen soittaa minulle "purkupuhelun" jostain mikä ottaa sillä hetkellä päähän ja päättää avautumisen siihen, että ei oikeastaan edes tiedä miksi kertoi tämän minulle. Olen mielestäni onnistunut, kun kontaktointikynnys minulle päin on tämä. 

"Helposti lähestyttävyys syntyy muun muassa siitä, että ei tee itsestään yli-ihmistä ja tuo esiin myös omia haasteita." 

Ps. Kirjoittaessa pohdin, kuinka hyväksyttävää nykyään on käyttää termiä "esimies"? Ehkä siinä on seuraavan blogikirjoituksen aihe?

Ilmoittaudu mielenkiintoiseen webinaariin työhyvinvoinnin ja itseohjautuvuuden johtamisesta! 

Työhyvinvoinnin johtaminen itseohjautuvuuden aikakaudella

Aiheet: TyöhyvinvointijohtaminenTyöelämäEsimiestyö

Uusimmat kirjoitukset

Aihealueet

Toimialat

New call-to-action