Itsenäisestä asiantuntijatyöstä voi tehdä yhteisöllistä

KallePulkkanenblogi-1

Hehkutin viikko sitten LinkedInissä, kuinka Barona Työkykypalveluiden eNPS nousi viimeisimmässä henkilöstökyselyssämme +100:aan, eli asteikon maksimiin. Kaikki 27 vastannutta siis suosittelisivat Työkykypalveluita työnantajana tuttavilleen todennäköisyydellä 9-10. Aika hienoa ja poikkeuksellista!

Koska on vaikea purkaa osiin, miten tuohon tulokseen on päästy, on kenties kiinnostavampaa analysoida nykyhetkeä ja arkea – millaista on työskennellä yhteisössä, jota jokainen sen jäsenistä suosittelisi? Mitä tästä voi oppia jokainen asiantuntijatyötä tekevä?

Työyhteisömme kulttuuri rakentuu aidosti todella monista hienoista jutuista, mutta haluan nostaa esille erityisesti yhden: yhdessä tekemisen, joka on myös yksi Baronan arvoista. Yhdessä tekeminen on hyvä nosto siksikin, että työuravalmentajan työssä se ei ole mitenkään itsestään selvää tai välttämättä myöskään helppoa.

Alkuasetelma: yksilötyötä kaukana työkavereista

Pääasiallisesti työmme on yksilövalmennusta, jossa valmentajamme ohjaa asiakastaan, jolla on jonkinasteinen työkykyhaaste, kohti tämän työkyvylle paremmin sopivaa työtä. Luonteeltaan työ on siis asiantuntijan tekemää 1-on-1-valmennusta. Yksilötyötä.

Lisähaasteen yhdessä tekemiselle tuo se, että valmentajamme työskentelevät eri puolilla Suomea. Toki vaikkapa Helsingissä meitä on paljon, mutta monella toimistolla on vain yksi tai kaksi työkykypalvelulaista.

"Yksin, etäisyyden päässä. Tee siinä sitten yhdessä."

Miten yhdessä tekeminen sitten onnistuu näistä haasteista huolimatta? Se vaatii psykologista turvaa, hyväntahtoisuutta ja aktiivista panostamista toisten osallistamiseen.

Tätä havainnollistaa hyvin valmentajiemme viimeviikkoinen Teams-keskustelu. Käytämme Teamsin chattia ja kanavia aika paljon juurikin fyysisistä etäisyyksistä johtuen.

Yksi Työkykypalveluiden suosituimmista kanavista on Kysy kollegalta, jossa voi pyytää apua haastavammissa valmennustilanteissa asiakkaiden yksityisyyttä kunnioittaen, ja kollegat todella auttavat. Pyyteettömästi ja auliisti, koska auttaminen on kivaa, eikä se ole itseltä pois. Ja vieläpä nopeasti.

Alla oleva viestiketju on vain yksi monista minuun ison vaikutuksen tehneistä ketjuista, mutta valitsin sen, koska se muodostui samana päivänä, kun sain tiedon henkilöstökyselyn tuloksista.


Valmentaja 1, vasta-aloittanut, Länsi-Suomi:

Kaipaisin vähän apuja! Asiakkaani kärsii masennuksesta ja ahdistuksesta, enkä oikein saa häntä motivoitumaan valmennuksesta. Olisiko jollain vinkkejä, miten jutella tällaiselle tyypille tai omia kokemuksia, miten on päässyt hankalasta tilanteesta eteenpäin? Hän ei keksi mitään alaa tai ammattia, joka kiinnostaisi ja ei oikein osaa vastata mihinkään kysymyksiin, joilla koitan avata mielenkiinnon kohteita.

 

Valmentaja 2, Helsinki

Oisko @Valmentaja 3 ehtinyt sparrailla/pohtia asiakkaan tilannetta kanssasi? Olen itse saanut apua häneltä näissä tilanteissa, ja ammattilaisena hänellä on hyviä neuvoja, miten tilanteessa voisi edetä :)

 

Valmentaja 3, Helsinki

Moikka @Valmentaja 1! Toki sparraillen mielelläni. Onnistuuko esim. kahden tunnin päästä tai sit iltapäivällä kolmen jälkeen?

 

Valmentaja 1

Hienoa, kiitos! Kahden tunnin päästä sopii hyvin!

 

Valmentaja 4, Häme

Voisiko @Valmentaja 3 sparrailla tästä tärkeästä aiheesta yhteisesti kaikkia (esim. viikkopalsussa)? Näitä tulee ajoittain vastaan itselläkin ja muiden kokemusten / keinojen kuuleminen olisi kullanarvoista :)

Esimies 1, Helsinki

Oisko tämä niitä "Perjantaipiiri"-aiheita? @Esimies 2 laittoi uudesta Perjantaipiiri-ideasta viestiä Yleinen-kanavalla eilen.

 

Valmentaja 3

Voin kyllä sparrailla ja voisi olla hyvinkin Perjantaipiiri-aihe.

 


Pintapuolisesti tarkasteltuna ei välttämättä mikään ihmeellinen viestinvaihto, mutta kuitenkin ihan älyttömän hieno ja tärkeä!

Katsotaanpa tarkemmin, mitä tapahtui:


Valmentaja 1 on vasta aloittanut uudessa työpaikassaan. Usein tällaisessa tilanteessa on houkutus yliedustaa ammatillista asiantuntemustaan, ettei ainakaan vaikuta osaamattomalta. Vaikka tilanne olisi uusi ja vaikeakin, niin uusi henkilö helposti olettaa, että muut odottavat sinun jo osaavan. Ei uskalleta kysyä apua, vaan pelätään, että se on noloa. Nyt Valmentaja 1 toi rohkeasti esille epävarmuutensa ja pyysi apua. Hän on aistinut, että yhteisössä on turvallista olla epävarma tai vaikka tehdä virheitäkin. Ja siitä ei saa näpeilleen.

Valmentaja 2 totesi, että hänellä on ollut vaikeuksia samanlaisissa tilanteissa ja näin antoi myös 1:lle vahvistusta siitä, että hänen avunpyyntönsä oli validi. Hän myös ehdotti keskustelua Valmentaja 3:n kanssa, koska tämä on aiheessa asiantuntija. Näin 2 antoi 1:lle vihjeen kohti tilanteen ratkaisemista ja samalla 3:lle pikku buustin, kehun muodossa.

Valmentaja 3 suhtautui ideaan heti positiivisesti, vaikka olisi voinut yhtä hyvin sanoa, että on kuule aika monta vaikeaa tilannetta itselläkin tässä, että ei tässä nyt ehdi muiden hommia hoitaa. Eipä sanonut. Valmentaja 3:n oli myös helppo lähteä ohjaamaan keskustelun aloittanutta Valmentaja 1:tä, kun hänen asiantuntijastatuksensa aiheessa oli julkisesti tunnustettu.

"On tärkeää, että ylipäätään joku reagoi, kun apua pyydetään. Näin apua pyydetään ja saadaan seuraavallakin kerralla."

Tässä keskustelussa huomionarvoista oli myös se, että kokenut Valmentaja 4 osallistui ja ehdotti, että tärkeäksi koettua aihetta pohdittaisiin porukalla sekä totesi muiden kokemusten olevan hänellekin kullanarvoisia. Hän tuli viestineeksi myös sen, että nimenomaan muiden kokemukset riittävät, eikä tilanteessa odoteta keneltäkään valmiita vastauksia tai ratkaisuja.

Esimies ainoastaan tuki kevyesti fiksua ideaa ja fasilitoi hiukan sen toteutusta. Hän osallistui tilanteeseen  ehdottamalla, että aihetta käsiteltäisiin aikaisemmin viikolla esitellyn uuden rakenteen (Perjantaipiiri) yhteydessä. Samalla hän hiljaisesti ja varmasti tiedostamattaan viestitti myös, että ehdotettu eteneminen on hänenkin mielestään järkevää, eikä tuon viestin luettuaan kenelläkään varmasti ole sellainen olo, että pitäisiköhän vielä joltain kysyä, voidaanko tiimin resursseja käyttää osaamiseen jakamiseen. Tai no ­– tuskin oli ennen esimiehen viestiäkään, mutta silti hänen viestinsä opasti järkevään suuntaan, kannusti ja mahdollisti yhteistyötä. Silti se tuskin tuntui ohjeistavalta tai kaappasi omistajuutta pois itseohjautuvalta tiimiltä.

 

Yhteisön asiantuntijuus asiakkaiden käytössä

Minusta tässä oli hieno kulku ja hieno lopputulos! Viestien vaihto kesti vartin ja asia meni hienosti yhteistyöllä eteenpäin sen sijaan, että Valmentaja 1 pohtisi asiaa edelleen yksin.

Minulle johtajana erityisen hienoa tässä nimenomaisessa keississä on se, että tuore valmentaja laittoi fiksulla ja rohkealla kysymyksellään alulle sen, että lopulta koko tiimillä on mahdollisuus oppia uutta tärkeän aiheen tunnustetulta asiantuntijalta ja samalla toisiltaan. Valmentaja 1 sai avun tilanteeseensa toisella puolella Suomea muutamassa tunnissa ja tietysti kaikki tämä auttaa hänen asiakastaankin lopulta.

Yhteisölle varmasti yksi syy suositteluherkkyydelle on juuri tämä yhdessä tekeminen ja sen mieluisuus. Kaveria autetaan kaikessa ja toisaalta apua ja oppia myös saadaan joka päivä. Myös asiakkaamme hyötyvät tästä: he saavat käyttöönsä koko yhteisömme asiantuntemuksen ja energian.


Jos olet kiinnostunut itseohjautuvien asiantuntijoiden johtamisesta, katso Baronan ja Filosofian Akatemian suosittu webinaari aiheesta:

New Call-to-action

Aiheet: TyöhyvinvointiTulevaisuuden työ

Uusimmat kirjoitukset

Aihealueet

Toimialat

New Call-to-action