"Aina on puhuttu työelämän murroksesta"

Aina on puhuttu työelämän murroksesta.jpg

Työelämän murros johtuu siitä, että tarpeemme eivät kohdistu enää niin paljon materiaalisiin hyödykkeisiin vaan käytämme digitaalisia hyödykkeitä. Puhutaan perinteisten alojen loppumisesta, sillä teknologia ja globalisaatio tekevät monista tavaroista ja palveluista halpoja. Jos ei kokonaan ilmaisia.

SITRA järjesti tapahtuman viime torstaina 12.1.2017 otsikolla ”Uuden ajan työ ja toimeentulo”. Tapahtuman pääviesti oli selvä; tämä hyvänä mallina todettu, vallitseva työelämän yhtälö on murtumassa. Eikä kyse ole vain työelämän murroksesta vaan paljon laajemmasta kokonaisuudesta. Tapahtuman keskusteluissa todettiin 1800-luvun Englannissa ilmenneen vastaavanlaatuisia ongelmia.

Tapahtuma sai minut jälleen kerran miettimään työelämän murrosta. Ristiriitani syntyy siitä, että näen hyvin vähän työelämän murroksessa mitään konkreettista, mutta kuulen kyllä valtavan paljon aiheesta. Monellakaan ei tunnu olevan tässä työelämän murroksessa kiire mihinkään. Myyjät naputtavat maakunnissa kauppaa entiseen tahtiin ja rakennusmiehillä riittää rakennettavaa. Mutta entä nuoret tai työnhakijat?

 

Kaikkien yhteinen tietämättömyys

Nuoresta työurastani johtuen tai ei, työelämän murros saattaa näyttäytyä kuitenkin puheiden mukaisesti jossain muualla. Luulen, että työelämän murroksen suurimmat kokijat ovat nuoret ja työnhakijat. Keskusteluja johtavat sosiaalisen median huutotorvet (itseni mukaan lukien), jotka toitottavat töiden loppuvan ja robottien tulevan.

Näiden keskusteluiden ympäröivänä nuoret valmistuvat toiveikkaana omista opinahjoistaan. Toivekkuus ei synny pelkästään oman osaamisen vuoksi, vaan se on lähtenyt rakentumaan koulumaailmasta saadun opastuksen myötä. Koulujen antamaan opastukseen kuuluukin perinteisen ”Näin pääset työelämään”- kaavan hokeminen. Se on ovelasti ujutettu osaksi koulujen oppitunteja ja omia myyntipuheita. Vaikka vain uusien opiskelijoiden saamiseksi.

Tänä päivänä tämän kaavan noudattamisella ei ansaita enää pääsyä työelämään. Vastuu oppimisesta on siirtynyt yksilölle ja keskiöön on noussut puhdas osaaminen. Kertaukseksi ”Näin pääset työelämään” -kaava menee lyhykäisyydessään näin: työntekijän tie vie ensin mansikanpoimijaksi, sitten apupojaksi rakennustyömaalle ja tämän jälkeen lähdetään jatko-opiskelemaan kohti ”oikeaa työelämää” ja kas, ollaan hyvissä töissä. Tai muistatteko sosiaalisessa mediassa kiertäneen #FirstSevenJobs – kampanjan tyypillisiä listauksia?

 

Mikä on olennaista työelämän murroksessa?

Suurin työelämän murros saattaakin tulla siitä, että tuleva työ rakentuu osaamisen ja tulevaisuuteen katsomisen mukaan. Ei työhistorian ja tutkintojen kautta. Myös oppimisesta ja oppimiskyvystä puhutaan paljon ja sitä kysellään vaikkapa työpaikkailmoituksissa. Joku osasi LinkedInissä kysyä, onko oppiminen millä tavoin mitattavissa? Jos koulua ei lasketa mukaan ja aiemmin yksi oppimisen mittari on ollut työkokemus.

IT-ala näyttää jo esimerkkiä työelämän eteenpäin menemisessä ja se on romuttanut useita työelämän vanhoja käytäntöjä. Osaaminen edellä meneminen näkyy niin, että aivan sama missä olet oppinut koodaamaan, saat kyllä töitä juuri sieltä minne vain haluat mennä. Työnhakijan kannalta työelämän murroksen ristiriita ilmenee siinä, että samaan aikaan kun käytämme työelämässä edelleenkin ”vanhaa” osaamista, työnhakijoille sanotaan saman osaamisen olevan jo vanhanaikaista.

En tiedä onko kyse vain omista ajatuksista, mutta minusta emme tiedä yhteisesti työelämän murroksesta tarpeeksi. Pelkkänä sanana työelämän murros on jo kärsinyt inflaation, jota väheksytään viljelemällä ”aina siitä on höpötetty”-heittoja. Sitä paitsi ainakin itselleni, Suomen huono taloustilanne ja työelämän murros menevät iloisesti sekaisin. Aion silti jatkaa työelämän tutkimista, yhdessä siitä kiinnostuneiden ihmisten kanssa.

Johtajan opas yrityksen digitaaliseen transformaatioon

Aiheet: Tulevaisuuden työ